Joillekkin pariskunnalle tulee tietyssä vaiheessa suhdetta eteen ajatus, mitä jos tehtäisiinkin meistä kahdesta kolme? Minulle tämä ajatus on ollut hyvinkin tuttu koko suhteemme ajan, sillä olen haaveillut lapsesta jo vuosia.
Lapsista oli siis puhuttu jo kauan ennen kuin mies heitti sen lopullisen kysymyksen ilmoille, mitä jos jättäisit ne pillerit pois, nyt heti? Ensimmäinen tuntemukseni oli hämmennys, vaikka olin itse ehdottanut sitä jos monta kertaa. Mieheni oli nimittäin aikaisemmin suhtautunut ajatukseen lapsesta kielteisesti. Minä tähän myöntyneenä tein itselleni suunnitelmia tulevaan, ajatuksena että jos sitten joskus, myöhemmin. Molemmat haimme kouluun, valintakokeissakin on jo käyty. Ja nyt se tuossa ehdottaa vauvantekohommia?!
Vaikka olinkin heitellyt ajatuksia meistä lapsiperheenä ilmaan jo pitkään, päätöksen tekeminen ei ollutkaan sitten niin helppo juttu. Onko meistä todella vanhemmiksi? Entä jos emme voikaan saada lapsia?
Jotenkin siinä haaveiluvaiheessa jokin aika sitten ajatukset olivat ihan erilaisia, vaaleanpunaisia unelmia.
Päätös ei syntynyt ihan yhdessä yössä, sillä paljon oli selvitettävää. Olemme käyneet näiden neljän ja puolen yhdessäolovuoden ajan läpi todella vaikeita aikoja parisuhteessa ja sen ulkopuolella. Nyt kuitenkin mies on viimein saanut vakituisen työpaikan pitkän työttömyyden jälkeen, minä olen valmistunut, meillä on ihana yhteinen koira ja kaunis (vuokra) koti hyvällä paikalla ja parisuhteessa pyyhkii hyvin.
Eihän tähän kotiin edes mahdu lasta, vastahan me muutimme, entäs minun työurani tai jatko-opiskeluhaaveeni?
Lopulta kuitenkin tunteet vei voiton järjestä, tai oikeastaan, kuka on oikea henkilö sanomaan onko tämä järkevää vai ei? Me olemme aikuisia ihmisiä, vaikka olemmekin nuoria. Jos meistä tuntuu, että lapsi täydentäisi onnemme, niin miksi ei? Jos kaipaamme lasta, mitä järkeä on elää kahdestaan?
Haaveet omasta lapsesta ja pelko lapsettomuudesta mukanamme aloitamme tämän urakan, projektin, homman tai miksi sitä nyt oikeastaan pitäisi edes sanoa, onhan kuitenkin kyse uuden elämän luomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti